Ykkösdivarin kakkosturnaus

Suomi Cupin ensimmäisen divisioonan pelit jatkuivat lauantaina 25. huhtikuuta Oulussa. Linnanmaan liikuntahallissa pelattiin ykkösdivarin toinen turnaus, jossa kohtasivat kotijoukkue Oulu ja Jyväskylä sekä päivän toisessa boutissa Porvoo ja Joensuu.

Oulu - Jyväskylä
 Jyväskylästä aamutuimaan Ouluun matkannut Rollin' Ragdolls sai tuntea tuta pohjoisen koleimman joukkueen viiman. Shitty City Rollers oli toki jo ennakko-odotuksissa kovempi joukkue, eikä tämä joukkueiden neljäs kohtaaminen jättänyt mitään arvausten varaan. Pelin alussa Jyväskylä nappasi helpon näköisesti parin ensimmäisen jamin liidit ja pysytteli muutoinkin Oulun kanssa hyvin lähellä pisteissä. Oulun joukkueen tasaisuus alkoi näkyä reilun kymmenen peliminuutin jälkeen. Vaikka Oululta puuttui keskeisiä pelaajia, pystyi Oulu siirtämään blokkerina normaalisti pelaavan Cotton Candystoyerin jammeriksi. Candystroyerin ensimmäinen boutti jammerina menikin erittäin uskottavasti, jos ei jopa pelottavan hyvin. Jyväskylä sinnitteli ja taisteli – sekin vajaalla rosterilla, kuten usein ennenkin.

Ensimmäisen erän jälkeen pisteet olivat erätauolle mentäessä Oulun hyväksi 116–52. Toisessa erässä peli jatkui Oulun selvänä dominointina. Oulu nappasi helpot pisteet Jyväskylän blokkereiden keskittyessä ajoittain liikaa oman jammerinsa auttamiseen tai yksinkertaisesti siihen, että seiniä ei saatu takaisin kasaan riittävän nopeasti. Toisessa erässä Jyväskylä kuitenkin sai peliään hieman kasaan ja pieni muutos seinätekniikka sumputtikin paremmin Oulun jammereita. Oulun ja Jyväskylän välinen peli oli siistiä, rangaistuksia jaeltiin tasaisesti molemmille – harmillisen usein varsinkin toisessa erässä Jyväskylän power jamit päätyivät boksiin. Rikkeiltä ei siis täysin vältytty, mutta ne eivät myöskään nousseet ottelussa ratkaisevaan rooliin.
Ratkaisevaa oli Oulun selvä paremmuus: joukkueen pelaajamateriaalin tasaisuus. Jyväskylä näytti, että joukkueesta löytyy ytyä ja huikeisiin yksilötason suorituksiin venyviä pelaajia. Roller derby on kuitenkin joukkuelaji ja Oulu oli joukkueena parempi.

Kuva Samu Lehto
Palkitut pelaajat
Oulu:
mvp #6000 Åke, best blocker #777 Kova Luu ja best jammer #555 CottonCandystroyer
Jyväskylä:

mvp #52 Boris, best blocker #8 Holli Wood ja best jammer #29 Annie Noxious

Porvoo - Joensuu

Toinen turnauksen bouteista oli mielenkiintoinen ja yllättävä ottelu. Ottelussa kohtasivat Porvoo ja Joensuu toista kertaa joukkeiden historiassa. Porvoon vahva joukkue pääsi alkuun hyviin pisteisiin ja näytti siltä, että Porvoo riepottelisi Joensuuta kuin likaista lakanaa. Pelissä tapahtui käänne, kun pistetilanteen oli P-Town Brawlersille 69 ja Rolling Roguesille 17. Porvoon jammerit saivat useamman peräkkäisen rangaistuksen ja Joensuu käytti power jamit loistavasti hyväkseen. Joensuun jammerit Sally Malice, Rabies ja Mara Mara polkivat ylivoimalla nopeasti pisteet tasoihin. Erätauolle päästiin jännittävissä lukemissa: 85–88 Joensuun hyväksi.

Toinen erä käynnistyi Joensuun power jamilla. Porvoon jammerit tuntuivat päätyvän boksiin herkästi ja powereja Joensuulle tuli heti alkuun useampi peräkkäin. Piste-ero kasvoi mittavaksi: Joensuun ollessa reilusti yli 150 pisteessä Porvoo junnasi edelleen alle sadassa pisteessä. Porvoo osoitti kuitenkin, että joukkue on kokenut ja vaikeassakin tilanteessa henkisesti vahva ja pelitaidoiltaan erinomainen, sillä toisen erän puolivälin kohdalla pelissä tapahtui uusi mielenkiintoinen muutos. Porvoo alkoi jälleen saada liidejä ja muutamalla napakalla power jamilla nosti pisteitä ylös huomattavasti.  Nössökissan keräämät 20 pistettä yhden powerjamin aikana toivat Porvoon hipottelemaan Joensuun kantapäitä vain 35 pisteen erolla. Toisen erän loppu olikin tiukkaa taistoa pisteistä. Ottelu päättyi Joensuun voittoon pistein 186 - 214. Katsojan näkökulmasta ottelu tarjoili sisukasta ja rohkeaa peliä molemmilta joukkueilta.

Palkitut pelaajat
Porvoo:

mvp  #42 Nössökissa, best blocker #11 Smäkki ja best jammer #13 Fanny Badger
Joensuu:
mvp #20 Mara Mara, best blocker #99 Julee Bruise ja best jammer #36 Sally Malice 


Kuva: Juha Inkinen
Suomi Cupin 1. divisioonan viimeinen turnaus pelataan Joensuussa 23.5. Viimeiseen turnaukseen Oulu lähtee selvässä johtoasemassa 4 pisteellä, Porvoo ja Joensuu tasoissa 2 pisteellä ja Jyväskylä sarjan jumbona ilman pisteitä.

Quo vadis, roller derby?

Kuulun ikä- ja derbyvuosieni puolesta kiistatta lajin aktiiviharrastajien kotimaiseen veteraanistoon; toisinaan tunnen olevani se viimeinen triceratops, joka eräänä aamuna ikkunasta ulos vilkaistessaan havaitsee ensilumen sataneen ja on että ei hyvää yötä jätkät, eihän mun pitäisi olla enää elossakaan. Toisin sanoen tiedän edustavani (ilmeisesti kansainvälisestikin) sukupuuttoon kuolemassa olevaa harrastajahaaraa, jota derbynimien, teemabouttien ja pelipaitojen vaihtamisen kaltaisten perinteiden katoaminen surettaa. En kuitenkaan kuulu siihen ihmisryhmään, joka luovuttaa taistelutta: siispä taannoin oman joukkueeni ryhmächatissa käydyn kiihkeän ja kantoja rajusti jakaneen keskustelun jälkeen koen, että minun on aika jäsentää muutamia ajatuksiani aiheesta julkisesti luettaviksi.

Väitän uskaliaasti ja sangen suppean otannan perusteella, että minun derbysukupolveni on hakeutunut lajin pariin alun perin ensisijaisesti muista kuin puhtaan (nais)urheilullisista syistä. Itse muistan viehättyneeni asenteesta: anarkiasta ja epäsovinnaisuudesta sekä tunteesta, että mikä tahansa on mahdollista ja saavutettavissa vain yksilön oman viitseliäisyyden ollessa rajana. Minulle on alusta saakka ollut itsestään selvää, että derby on urheilua – sen en usko olevan salaisuus kellekään lajia koskaan livenä nähneelle. Pihvi olikin siinä, että derby oli nähdäkseni paljon enemmän kuin vain urheilua: se oli elämäntapa, arvovalinta, perhe.

Nuoruuteni kului ratsastuksen parissa (”Mitä urheilua se nyt muka on? Hevonen siinä saa liikuntaa ja ratsastaja raitista ilmaa!”), joten ympäristön vähättelevä asenne ei tullut suoranaisena yllätyksenä. Mielestäni onkin kiinnostavaa, että lajin sisällä taivutaan yhtäkkiä siltakaatoon Uskottavuuden nimissä. Siivoamme ainutlaatuista lajiamme sen rosoisista, anarkistisista ja vastakulttuurillisista ominaispiirteistä saadaksemme Arvostusta ja Uskottavuutta – keiltä? Niiltäkö miljoonilta ja taas miljoonilta, jotka seuraavat ringetteä, naisten salibandya, leetiä tai vaikkapa suomalaista jenkkifudista – kaikki lajeja, joissa Oikeat Urheilijat pelaavat ristimänimet teknisten pelipaitojensa selkään painettuina? Jos yhtälö olisi suoraviivainen, olisivat stilisointiponnistelut ymmärrettäviä. Kas tähän tapaan: Uskottavuus -> näkyvyys -> sponsorirahoitus -> rajattomat mahdollisuudet! Fakta kuitenkin on, etteivät marginaalilajit kiinnosta suurta yleisöä: miksi meidän pitäisi imaginääristen rahoittajien mieliksi ikään kuin varmuuden vuoksi luopua asioista, jotka antavat lajiimme omintakeisen twistinsä? (Kuuletteko tekin sen? Tuo nariseva ääni taustalla kuuluu sulkeutuvasta ympyrästä, jonka alkupiste on nykyderbyn synnyssä 2000-luvun alussa: ”Luistelijat eivät olleet kiinnostuneita olemaan minkään yrityksen palkkalistoilla, vaan halusivat olla riippumattomia ja omaehtoisia urheilijoita”, muistattehan?)

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi asian vakavasti ottaminen ja hauskuus olisivat toisensa poissulkevia tekijöitä – etenkään jonkin intohimoksi laskettavan asian parissa.

Oikea Urheilija?

Kokonaan oma juttunsa on sitten se, kuka uskottavuuden määrittelee ja kuka pitää kirjaa siitä, mitkä ovat Oikean Urheilijan tuntomerkit. Onko urheilijuus enemmän sisäsyntyinen konstruktio, joka antaa tulosten puhua puolestaan vai kenties jotain kummolankaltaisten ”urheiluvaikuttajien” määrittelemää ulkoista tuntomerkistöä, jotain mitä on ollut tapana tehdä syystä tai muusta? Väittää derbynimien alentavan niiden kantajien urheilusaavutuksia on yhtä älytöntä kuin väittää, ettei huulipunaa käyttävä lääkäri voi olla kovinkaan pätevä; ettei hassulla ristimänimellä paiskattu Pekka Puska voi olla oikea tiedemies; ettei nainen voi olla johtaja koska niin nyt ei vain ole ollut tapana olla. Me uusinnamme maailmaa jatkuvasti valinnoillamme: alistuessamme jollekin epämääräisen häilyvälle Uskottavuudelle sanomme oikeastaan, että on ihan ok että joku on puolestamme rakentanut laatikon ja liimannut sen päälle nimilapun; totta kai meistä tulee tarvittaessa vaikka kuutionmallisia jotta sovimme laatikkoon mahdollisimman saumattomasti.

Derby ei ole lajina etabloitunut. Sen kenttä on toistaiseksi hajanainen ja taso kautta maailman kirjava, säännöt alituisessa muutoksessa eikä aidosti kansainvälinen arvokisasarjakaan – rankingeista nyt puhumattakaan – ole vielä varmastikaan saavuttanut lopullista muotoaan. Olemme rakentaneet lajin ja sen käytänteet itse: miksi siis haluaisimme hyväksyä jonkun toisen laatimat standardit siitä, miten meidän tulisi olla ollaksemme Uskottavia Oikeita Urheilijoita?

Derby on tavannut olla turvapaikka itsensä yhteiskunnassa eri tavoin ulkopuolisiksi tunteville. Mitä tiukemmin suitsimme ulkoisia ominaispiirteitämme, sitä kauemmaksi etäännymme alkuperäisestä derby-yhteisöllisyydestä ja lajimme juurista. 

Ei-Niin-Oikeita urheilijoita?

Toki taloudelliset realiteetit ovat, no, realiteetteja myös kaltaiselleni idealistille. En kuitenkaan näe, miksemme voisi rakentaa omannäköistämme urheilulajia omilla ehdoillamme – kuten tähänkin asti olemme tehneet. Miksi yrittää kilpailla samasta yleisöstä muiden joukkueurheilulajien kanssa, kun voisimme yrittää vedota niihin, jotka tähänkin saakka ovat pariimme hakeutuneet: juuri meidän pariimme, juuri derbystä viehättyneenä? Niihin, jotka ovat tähänkin saakka ovat päätyneet valitsemaan derbyn eivätkä salibandya, ringetteä tai jenkkifudista?

En haikaile vanhoja hyviä aikoja, hasardiderbyä, krapulascrimmageita tai pivotviivalähtöjä. Olen iloinen ja loputtoman ylpeä lajimme kehityksestä ja siitä, että olen saanut omalta osaltani olla mukana näkemässä juuri nämä vuodet: osaan arvostaa oikeita jammerihattuja (kypärän ympärille kietaistujen kuviollisten pikkuhousujen sijaan), treenejä talvisinkin lämmitetyissä rotankakattomissa tiloissa ja tilannetta, jossa jokaisessa rosterivalinnassa edessä on runsaudenpula kyvykkäistä luistelijoista.

Kehitys kehittyy eikä lajin anarkistisuudessa luonnollisestikaan ole enää samaa alkuvoimaa kuin ensimmäisinä vuosina. Silti sitä edelleen on: toisinaan mietin, maksammeko siitä luopuessamme liian kovan hinnan?

Doomey B. Hind #4444

Roller derbyä kypsällä iällä?

Roller Derby on meille suomalaisille nuori urheilulaji, ja suurin osa harrastajista on varmasti paremmalla puolella kolmeakymmentä – paremmalla tarkoitan alle kolmekymmentä.
Laji houkuttelee kuitenkin koko ajan uusia harrastajia mukaan ja väistämättä joku reilusti yli kolmekymppinenkin sujahtaa lajin pariin. Tämän blogipohdinnon kirjoittaja on ihan reilusti seniorisarjan edustaja, ja on useaan kertaan pohtinut iän merkitystä ylipäätään kilpatasoisen urheilun harrastamisessa. Aihetta "ikä ja roller derby" on pohdittu englannin kielellä mm. artikkelissa (http://rollerderbyathletics.com/aging/) ja blogikirjoituksissa (http://urly.fi/lhi ja http://urly.fi/lhj). 


(Huippu-)urhelijan elämä rakentuu yksinomaan lajissa kehittymiselle, ja on väistämätöntä, että kukoistuskausi on tietyn mittainen. Piikki on laji- ja yksilökohtainen, mutta käytännössä useimmissa lajeissa yli 30-vuotias on jo ns. liian vanha. Laajan harrastaja- ja joukkuekirjon sekä lajin tuoreuden" ja asianmukaisen alaikärajan vuoksi roller derbyssä on onneksi tilaa myös jo monen muun lajin huippuikänsä ohittaneille urheilijoille.

Tässä tullaan oikeastaan kotimaisen roller derbyn ytimeen. Joukkueita on monen tasoisia ja itse oman kykynsä ja jaksamisensa mukaan voi pyrkiä haluamallensa tasolle kilpailemaan – tai olla vain harrastelija. Siksi mukaan mahtuu kirjava joukko urheilijoita, jokaisella on omat vahvuutensa. Eikä ikäkään ole ratkaiseva asia tai este, ellei itse tee siitä sitä.

Kuinka sitten kaltaiseni nelivitonen pärjää mukana? Subjektiivinen itsetutkistelu ja jonkin verran myös arkistojen kätköistä löytyvien testitulosten empiirinen tarkastelu on paljastanut, että olen kaksikymppistä minääni hitaampi ja kömpelömpi. Samaisen datan tutkiskelu on kuitenkin paljastanut, että lihasvoima on kasvanut ja kestävyyteni parantunut. 
Em. datan valossa ei siis ole ihme, että joukkueeni nuoret naiset ovat selkeästi minua ketterämpiä, mutta kestävyydessä en jää heille lainkaan. Lihasvoiman kasvu tuntuu ja näkyy viitenä puhtaana lihasmassakilona – sekä yhtä monena ihrakilona, mutta tässäkin lajissa, tietyissä rooleissa, ylipaino on ylivoimaa. Toistaiseksi ainakin koen pärjääväni ihan mukavasti pelaamassa ykkösdivarin pelejä. Haasteellisinta omalla kohdallani on kaiken mahdollisen aikatauluttaminen. Kilpaurheilijaperheen nuorison tekemiset menevät äidin harrastamisen edelle.

Omalla kohdallani tällä tasolla mukanaolon mahdollistaa ensisijaisesti se roller derby -yhteisö, johon olen onnekseni päätynyt. Joukkueeni on suvaitsevainen, avoin ja kannustava porukka, johon on ollut helppo vanhemmankin rouvan sujahtaa mukaan. Enkä muuten aio luopua lajista tyylikkäästi harmaantuen ja pikkuhiljaa himmaillen! Aion pelata niin kauan kuin virtaa duracelleissäni riittää. Kun en enää kelpaa enää rypyttömään seuraan, perustan seniilijoukkueen, ja mieluusti minut saa ajastaan heittää rullat jalassa kuoppaan!

Heidi Jouttijärvi, Jyväskylä Roller Derby

 

Roller derbyä, mitä sitten?

Suomessa on käynyt tämän kevään aikana mm. Tukholma, Malmö ja Dublin pelaamassa. Pelejä joilla ei ole mitään muuta virkaa kuin olla vain pelejä pelien vuoksi. Joku näistä peleistä saattoi vaikuttaa WFTDA-rankingiin, joka saattaa vaikuttaa joukkueen mahdollisuuteen päästä syksyn finaaliturnauksiin. Tätä ei juurikaan mainosteta, kukaan ei oikein ymmärrä kuinka järjestelmä toimii, eikä ketään kiinnosta. Kuka esimerkiksi tietää monenneksi Barcelona on rankattu Uefan listoilla? Tai Suomen lätkämaajoukkue IIAF-rankingeissa? Rankingit ovat kiva juttu, ja ajavat asiansa turnausten seedauksessa, mutta eivät ne joukkuelajin olemassaolon perusta voi olla. Varsinkaan kun Euroopassa ei juurikaan edes pelata rankingotteluita. Koska ranking on rikki. Mikä taas johtuu siitä että jostain syystä WFTDA haluaa tehdä kaikki asiat omalla tavallaan, eikä toimivalla systeemillä. Vinkkinä WFTDA:lle, googlatkaa Elo rating. Se toimii.

Tampere vs Lahti. Voitto näkyy sarjataulukossa.
(C) Marko Niemelä

Toinen ongelma on turnaukset jotka eivät ole turnauksia. Yhteen paikkaan saadaan monta joukkuetta ja mahdollisuus tehdä jännittävä viikonlopun mittainen turnaus joka huipentuu sunnuntaina finaaliin. Mitä siis tehdään? Järjestetään kasa pelejä ilman minkäänlaista sidonnaisuutta toisiinsa? Esim. viime vuoden Wet Malmössa pilattiin tällä. Sen piti olla turnaus jossa selvitetään Euroopan paras joukkue. Mutta se olikin nippu otteluita joista ei selvinnyt mitään. Tämä johtui siitä, että joukkueet eivät suostuneet pelaamaan otteluita jotka vaikuttaisivat rankingiin. Yhtenä perusteluna sanotaan sekin, että yleisöä kiinnostaa enemmän tasaiset pelit kuin blowoutit. Ensinnäkään ei kiinnosta, katsokaa mitä tahansa olemassaolevaa joukkuelajia ja sen yleisömääriä ystävyysotteluissa ja sarjamatseissa. Toisekseen ottelut eivät ole sen tasaisempia vaikka pelit päätettäisiinkin etukäteen. Katsokaa esimerkkinä vaikka Wetiä.

Roller Derbyllä on ongelma. Suurin osa peleistä on merkityksettömiä ystävyysotteluita, jotka eivät pidemmän päälle kiinnosta ketään. Mikäli roller derbyä halutaan kasvattaa sellaiseksi, että se kiinnostaa suurempaakin yleisöä kuin harrastajia ja paria muuta ihmistä, tarvitaan sarjataulukoita tai oikeita turnauksia. Tietty jos halutaan pitää derby pienen piirin marginaalitouhuna, niin sitten ei ole mitään ongelmaa, on Suomi täynnä myöskin jazzbändejä jotka soittaa muille jazzbändeille. Mutta yleisesti ottaen yleisö olisi ihan kiva juttu kaikkien mielestä.

HRD vs. Dublin. Ihan sama.
(C) Marko Niemelä

Euroopassa tämä on onneksi tajuttu. Suomessa on Suomi Cup ja Pohjola cup, Ruotsissa on Elitserien, myös Saksa ja britit ovat aloittaneet oman sarjansa. Monessa muussa maassa järjestetään viikonlopun mittainen mestaruusturnaus. Tasoerot ovat toki harmittavan suuria vielä maan sisällä, mutta ne pienenevät. Minulla on haaveena tulevaisuudessa futiksen mestarien liigaa vastaava järjestelmä Euroopassa. Tai pienemmässä mittakaavassa pohjoismaiden mestaruusturnaus, jossa olisivat kansallisten liigojen voittajat.

Euroopanlaajuisen liigan toteutuminen tuntuu kyllä harmittavan kaukaiselta haaveelta, koska WFTDA haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Lisäksi se vaikuttaisi joukkueiden rankingiin. Antti Peltola

Suomi Cup turnaus II, I Divisoona turnaus I

Suomi Cupin toisen turnauksen ensimmäisessä ottelussa isäntäjoukke Lahti kohtasi Tampereen, molempien hakiessa kauden avausvoittoaan. Tampere lähti otteluun ennakkosuosikkina, mutta lopullinen piste-ero yllätti varmaan kaikki.

C) Marko Niemelä

Pelin alussa Lahti onnistui pysymään Tampereen kyydissä, vaikka piste-ero tasaisesti kasvoikin. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä selkeämmin Lahden ja Tampereen blokkauksen ero alkoi näkymään. Lahden jammerit joutuivat yrittämään pakan läpi yksin, mikä väsytti ja lisäsi jäähyjä. Lahdella oli koko ottelun hyvää yritystä, mutta pelaajat tuntuivat olevan enemmän yksilöitä kuin joukkue, kun taas Tampere onnistui joukkueena auttamaan jammerinsa läpi ja estämään Lahden pelaajia tekemään pisteitä.

Ottelun lopputulos ei jättänyt mitään jossiteltavaa, Tampere oli joka osa-alueella selkeästi parempi ja vei pelin nimiinsä suurin numeroin 95-406.

Toisessa ottelussa kohtasivat viime kauden mestari, tänä vuonna B-joukkueella pelaava HRD ja Turku. Ensimmäisen turnauksen perusteella tästä pelistä saattaisi tulla tiukka vääntö. HRD oli voittanut jäähyihin sortuneen Tampereen ja Turku oli hävinnyt, hyvän kamppailun päätteeksi, Kalliolle.

HRD aloitti ottelun vauhdikkaasti. Turun jammerijäähyjen ansiosta HRD saavutti ottelun alussa noin 40:n pisteen johdon.  Erän edetessä Turku  sai taas juonesta kiinni ja joukkueet tekivät pisteitä tasatahtiin. Erän lopussa Acabellan 25:n pisteen jami toi Turun erätauolle 13 pisteen takaa-ajo -asemaan pistetilanteen ollessa 112-99.

Toinen erä jatkui tiukkana vääntönä.  Molemmat joukkueet halusivat voittaa, mikä näkyi normaalia runsaampina rangaistuksina. Hieman ennen erän puoliväliä Turku onnistui jättämään HRD:n nollille usean jamin ajaksi omien  jammereiden nakuttaessa tasaisesti pisteitä. Jamissa 17 HRD:n Raivo onnistui tekemään 22 pistettä, mikä toi HRD:n vielä takaisin peliin, mutta loppuerä kuului Turulle, ja historiallinen voitto Turulle pistein 177-224.

C) Marko Niemelä

Turku on aina pelannut hyvin joukkueena, mutta pisteidenteko on ollut ongelmana. Nyt he ovat saaneet hyviä jammereita ja pisteidenteko on parantunut. Turun nykyinen kunto tekee tulevasta ottelusta Tamperetta vastaan odottamisen arvoisen.

Seuraava ottelu heillä on kuitenkin Turussa 2.5. Kouvolaa vastaan. Tässä pelissä lähdetään jo ratkomaan runkosarjasijoituksia, paikka finaaliturnaukseen saattaa olla kiinni tästä ottelusta. Turku lähtee otteluun ennakkosuosikkina, mutta Kouvolalla on mahdollisuus yllättää, peli ei missään nimessä ole etukäteen taputeltu. Turnauksen toisessa ottelussa Kallio kohtaa Lahden, ja kaikki muu kuin murskavoitto KRR:lle olisi jymy-yllätys, mikäli Kallio lähtee tutulla kokoonpanolla peliin.

Palmusunnuntaina päräytettiin käyntiin Jyväskylässä roller derbyn Suomi Cupin ykkösdivarikausi turnauksella, jossa pelasivat vastakkain Oulu ja Joensuu sekä Jyväskylä ja Porvoo. Tarjolla oli viihdyttävä spektaakkeli luistelu-urheilua.

Turnauksen avausottelussa kohtasivat Oulun Shitty City Rollers ja Joensuun Rolling Rogues. Ennakkoasetelmassa vedot olivat varmasti keväällä Pohjola Cupin voittaneen Oulun puolella. Muutama ensimmäinen jami meni kuitenkin kirkkaasti Joensuulle, mikä aiheuttikin pientä kulmien nostelua katsomossa ja pohdintaa, painoiko edellispäivän peli Kallion B-joukkuetta vastaan  sittenkin Oulun jaloissa? Oulu kuitenkin nosti pelinsä tasoa nopeasti alun jälkeen, sillä jo 10. jamin kohdalla pistetilanne oli 59 – 11 Oululle. Joensuun peli meni sekaisin ja runsaslukuiset rangaistukset verottivat mahdollisuuksia kiriä etumatkaa pienemmäksi.  Seinien hajoamiset, rangaistukset ja selvästi näkynyt jammereiden väsyminen tekivät tehtävänsä: erätauolle siirryttiin murskaavissa lukemissa 121 – 26.

C) Juha Inkinen

Joensuu muutti pelitaktiikkaansa erätauon aikana ja toinen puolikas oli selvästi tasaisempi kuin ensimmäinen. Joensuu pelautti monipuolisemmin jammereitaan ja tarjosi siten haastetta Oulun liukasliikkeisille, stabiileille jammereille. Joensuun jammerit onnistuivat myös hajottamaan Oulun tiiviit seinät paremmin toisen erän aikana.  Joensuun skarppaantunut ote johti siihen, että ensimmäisessä erässä miltei jäähyittä selvinnyt Oulu sortui toisessa erässä rikkomaan huomattavasti enemmän. Boksissa nähtiin suorastaan ruuhkaa! Ottelu ratkesi Oulun aggressiiviseen pakkapelaamiseen, joka hajotti Joensuun seinät ja sekoitti pelin. Oulun ja Joensuun välinen ottelu päättyi lukemiin 268 – 73.

Viikonlopun tiukin ottelu käytiin Jyväskylän ja Porvoon välillä. Rollin' Ragdolls ja P-Town Brawlers kohtasivat tässä ottelussa ensimmäistä kertaa toisensa. Porvoon rosterissa kauden aikana tapahtuneet suuret muutokset ja viime hetken sairastumiset ja toisaalta Jyväskylän pelikokemuksen kehittyminen Pohjola Cupissa takasivat erittäin tasalaatuisen ja tasavahvan ottelun.  

Yleisilmeeltään Jyväskylän ja Porvoon kohtaaminen oli suorastaan piinallisen jännittävä. Ensimmäinen erän liidit ja pisteet menivät tasaisesti molemmille joukkueille. Jyväskylä kävi vajaan parikymmentä pistettä jäljessä Porvoota, mutta korjasi pisteet kotiin parilla erityisen onnistuneella jamilla. Erätauolle joukkueet siirtyivät Jyväskylän seitinohuessa johdossa 74-73.

Toinen erä käynnistyi samaan malliin, joskin Porvoo siirtyi ensimmäistä erää hyökkäävämpään pelaamiseen. Jyväskylän onnistui kuitenkin kasvattaa kaulaa Porvooseen parikymmentä pistettä, mutta vain muutama pelivirhe toi Porvoon Jyväskylän kannoille. 10 minuuttia erän lopusta Porvoo oli kuronut eron umpeen ja ohittanut Jyväskylän vajaalla 20 pisteellä, jolloin Jyväskylä muutti peluutustaan ja penkitti vähemmän kokeneet pelaajat. Jälleen kerran Jyväskylä nousi tasoihin Porvoon kanssa. Ottelu naulasi katsojat penkkiin, sillä ratkaisu saatiin vasta viimeisessä jamissa. Porvoon Nössökissa sai itselleen liidin ja kahmi neljä pistettä, joilla Porvoo näytti ottavan voiton. Jyväskylä yritti saada vielä team timeoutin, mutta sekunnit eivät enää riittäneet, ja Porvoo vei kaksi pistettä voitosta kotiin.

Ottelun HUIKEAT loppulukemat: 173 .– 176.

Ykkösdivarijoukkeet kohtaavat seuraavan kerran 25.4. Oulussa, peleinä Porvoo vastaan Joensuu ja Oulu vs. Jyväskylä. Käsikirjoitus on selvä, ensimmäisessä turnauksessa hävinneillä joukkueilla on pakkovoitto edessä mikäli mielivät taistella paikasta ensi vuoden Suomi Cupissa.

Heidi Jouttijärvi & Antti Peltola