Suomi Cup 2015 1. divisioonan lopputurnaus

Suomi Cupin ykkösdivari taputeltiin pakettiin lauantaina 23. toukokuuta Joensuussa. Turnauksesta lähetetty stream oli sanomalehti Karjalaisen järjestämä ja todella huippulaatua. Kerrassaan upeaa, että roller derbyä lähettiin myös kotisohville yhtä laadukkaana kuin mitä tahansa muuta urheilua. Kiitos Joensuu Roller Derby ja Karjalainen.

Joensuu Rolling Rogues – Jyväskylä Rollin' Ragdolls
Ensimmäisenä otteluna lauantaina nähtiin kotijoukkueen Rolling Roguesin ja Jyväskylästä saapuneen Rollin' Ragdollsin välinen ottelu. Jyväskylän ja Joensuun kohtaamiset ovat olleet perinteisesti hyvin tasavahvoja ja tiukkoja otteluita, eikä tämäkään ottelu tuonut poikkeusta.

Jumbosijalla ykkösdivarin viimeiseen turnaukseen lähtenyt Jyväskylä matkasi Joensuuhun jälleen vajaalla kokoonpanolla. Mukana oli vain kymmenen pelaajan joukkue, mutta se ei selvästikään lannistanut Jyväskylää.

Ensimmäinen erä alkoi vahvasti Jyväskylän kannalta: Ragdolls nappasi liidin toisensa jälkeen ja keräsi pisteitä. Joensuun puolustus teki hyvää työtä, mutta syntymäpäiväsankari Annie Noxious osoittautui perin liukkaaksi jammeriksi tässäkin pelissä. Jyväskylä jammasi kuin vimmattu ja hyvien liidien ja muutaman todella onnistuneen powerjamin ansiosta Jyväskylän pistetili kasvoi huikeasti. Myös Jyväskylän blokkeriparit toimivat hyvin. Rauhallista ja tarkkaa blokkausta oli ilo katsoa – Joensuun jammereille Jyväskylän seinät aiheuttivat varmasti murhetta. Jyväskylä hallitsi ensimmäistä erää, vaikka Joensuu nostikin hyvin pistesaldoaan kahdella onnistuneella powerjamilla.  Tauolle siirryttiin kuitenkin selkeässä Jyväskylän johdossa 76 – 131.

Toisessa erässä Joensuu nosti jälleen kerran oman pelinsä tasoa huimasti. Joensuu on mielenkiintoinen joukkue – toinen erä näyttää olevan hyvin usein ensimmäistä parempi, mikä kertoo joukkueen tahtotilan olevan kohdillaan! Toisessa erässä pistetään pökköä pesään ja annetaan tuta vastustajalle. Toisen erän aikana Joensuu sai hyvin liidejä ja keräsi pisteitä kuroen Jyväskylän etumatkaa umpeen. Lisäksi jokunen erittäin onnistunut powerjami toi Joensuun hipottamaan Jyväskylän kantapäitä: reilun kymmenen peliminuutin aikana pistetilanne 77 – 144 muuttui powerjamien ja älykkään pelaamisen ansiosta pisteisiin 161 – 186. Tässä kohtaa Jyväskylä otti aikalisän. Taktinen pohdinta tuotti tulosta,  sillä Jyväskylän sai repäistyä eroa Joensuuhun ja onnistui pitämään piste-eron riittävän suurena, vaikka Joensuu vielä saikin jokusen liidin. Viimeisessä jamissa Porvali ansaitsi neljä pistettä ja päräytti 200 pisteen rajan rikki. Pelin loppupisteet olivat 173 – 202.

Kuva: Salama Visual

Porvoo P-Town Brawlers – Oulu Shitty City Rollers Ykkösdivarin suvereenissa johdossa ollut Oulu sai Joensuussa vastaansa Porvoon. Porvoo on kokenut ennen kauden alkua melkoisia muutoksia,  mutta ykkösdivaria on kiertänyt pieni, mutta kiinteä joukkue, jonka riveistä löytyy kovia jammereita ja yhtä lailla tehokkaita blokkereita. 

Lauantain ottelu alkoi Oulun kannalta hankalasti boksista ja Porvoo käyttikin tilaisuuden hyvin pisteiden kahmimiseen. Muutaman ensimmäisen jamin perusteella vaikutti siltä, että ottelusta tulisi tiukka ja tasavahva. Oulun pienikokoiset ja ketterät jammerit kuitenkin pääsivät nopeasti pisteiden makuun ja Oulun jo aiemmissa otteluissa nähty vahvuus alkoi näkyä. Porvoo taisteli kuitenkin upeasti, blokkerit tekivät raivokkaasti töitä pitääkseen vastustajan liukkaat jammerit seinien takana. Oulun blokkereiden työskentely oli ihailtavaa, seinät pitivät Porvoon jammereiden yritykset päästä läpi hyvin kurissa. Tauolle siirryttäessä pisteet olivat 46–94.

Toisessa erässä Oulu kiristi tahtiaan, ja vaikka Porvoo saikin onnistuneita powejameja ja muutaman hyvän liidin, eivät ne riittäneet Oulun pisteiden tavoittamiseen. Lyhyesti sanottuna Oulu määräsi toisen erän tahdin ja Porvoo oli pelkääjään paikalla. Oulun onnistui sekoittaa Porvoon pakka – sananmukaisesti. Tässäkin pelissä Porvoon pelaajat venyivät yksilötasolla loistosuorituksiin,  mutta kova on kova. Ja Oulu oli lauantaina kova. Ottelu päättyi lukemiin 96–241.

Kuva: Salama Visual

Voitollaan Oulu nousee pelaamaan paikasta Suomi Cupissa ja saa seuraavaksi vastaansa sarjan jumbon, Lahti Roller Derbyn. Suomen Cupin 1. divisioonan muut sijoitukset: 2. Jyväskylä Roller Derby, 3. Joensuu Rolling Rogues ja 4. Porvoo Roller Derby.  
http://www.rollerderbyfinland.com/sarjataulukko-2015/

Heidi Jouttijärvi

Tampere Sur5al - derbyä yli rajojen

Tampere Sur5al turnaus järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa. Neitsytmatkallaan vuonna 2013 tapahtumaan osallistuivat suljettujen ovien takana kutsuvierasjoukkueet ja viime vuonna yleisölle avatussa turnauksessa oli mukana kahdeksan joukkuetta. Sur5alin riemusanoma levisi ympäri niemien ja harjujen. 9.5.2015 Tampere Rollin' Brosien ja Tampere Roller Derbyn yhteistyössä järjestämään tapahtumaan osallistui tuplamäärä joukkueita, jotka tällä kertaa jaettiin Casual ja Pro sarjoihin.

Sur5al on erityinen ja erityisen viihdyttävä derbyturnaus, jossa viisihenkiset joukkueet pelaavat kaikki toisiaan vastaan ja päivän päätteeksi eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Jokaisesta voitosta saa kolme pistettä, leadista ja tasapelistä yhden pisteen. Jamit pelataan täysimittaisina, eikä niitä voi koolata. Muuten säännöt ovat normaalit ja seitsemän penaltyn jälkeen foulannut pelaaja joutuu jättämään turnauksen kesken.

Erityisen Sur5alista tekee myös sen maantieteelliset, seura-, joukkue-, sukupuoli- ja roolijaot ylittävä luonne. Kun samaan joukkueeseen mahtuu pelaajia TRD:n A ja B edustusjoukkueista, Kuopiosta, Tampere Rollin' Brosista ja TRD:n tuomari, ollaan maagisen äärellä. Sitten kun nämä joukkueet vielä pääsevät pelaamaan saman päivän aikana oman sarjansa seitsemää muuta yhtä maagista joukkuetta vastaan, on viihtyminen taattu.

(C) Jyri Lempinen

Co-ed mixed villikortti -turnaus sekoittaa kampauksen kuin freesi kevättuuli kaikkien rankingien ja sarjataulukoiden keskellä. Tapahtuma tarjoaa myös pääasiallisille tuomareille, harvemmin toisten seurojen kanssa pelaaville, aloitteville ja tauolta palaaville pelaajille ainutkertaisen mahdollisuuden sukeltaa päiväksi derbyn syvään päähän. Ilahduttava tuoreus ja erityinen viihtyminen ei kuitenkaan onneksi tarkoittanut blow outteja, housut kintuissa hassuttelua tai puuduttavaa jyystämistä, vaan turnauksen molemmat sarjat tarjosivat katsojille väkevää ja vaikuttavaa derbyä.

Kokenut Sur5al-joukkue Riskit Rikoot, kokenut viihtyjä Sir Shag A. Lot
(C) Niina Tapojärvi

Jako Casual ja Pro sarjoihin vaikuttaa formaatin kasvettua toimivalta ratkaisulta. Sarjojen sisällä käytiin kutkuttavaa vääntöä pisteistä, eikä katsomosta tarvinnut lähteä kahville, koska ”tää on niin nähty”. Pro-sarjan kärki selvisi vasta kuumottavan pisteidentarkistuksen päätteeksi ja Casual-sarjan nimi voitaneen ensi vuonna vaihtaa vähemmän kasuaaliksi.

Casual-sarjan voittajaksi taisteli tänä vuonna tappokerttu, Porvoo-Turku-Kuopio koalitio 019, toiselle sijalle vakuuttavan vahvasti pelannut JoenZoo ja kolmanneksi yleisön sydämet sulattanut Team Norway. Casual sarjan parhaaksi blokkeriksi valittiin CAPS BLOCK (019), parhaaksi jammeriksi Sally Malice (JoenZoo) ja arvokkaimmaksi pelaajaksi Cpt. Blockvious (Cruella's Sparkling Stars). Eniten jammerin kaatoja sarjassa tehnyt CAPS BLOCK palkittiin myös Most Jammer Take-Outs pokaalilla.

JoenZoo vs Team Norway
(C) Jukka O. Kauppinen

Pro-sarjan kärjessä nähtiin tiukkaa Tampere Roller Derbyn ja Tampere Rollin' Brosien pelaajien välistä pistesotaa (#tampereklassikko), monta ankaraa Matlockia ja yksi slaavikyykky, joiden päätteeksi lopulta sarjan kolmannelle sijalle sijoittui viime vuoden voittaja Blocka Fetts, toiselle Trollin' Bros ja voittajaksi Kallio Rolling Matlocks.

Pro-sarjan parhaaksi blokkeriksi äänestettiin Mikko Matlock (Kallio Rolling Matlocks), parhaaksi jammeriksi Gay Ski (Trollin' Bros) ja arvokkaimmaksi pelaajaksi Urpo Kekkonen (Blocka Fetts). Most Jammer Take-Outs palkinnon ahkerasta kyntötyöstään sai Varvi Lind (Trollin' Bros).

Erityinen selviytyjäpalkinto täten jaettakoon myös tapahtuman tuomareille, toimitsijoille ja juontajille, jotka tuomitsivat, toimitsivat ja tulkitsivat väsymättä yli seitsemän tuntia derbyä!

(C) Jukka O. Kauppinen

Areenan katsomossa ja kotikatsomoissa striimin kautta turnausta seurasi noin 230 katsojaa. Areenalla on tuskin koskaan nähty yhtä paljon hikeä ja glitteriä samassa tapahtumassa. Sur5al toimii, Sur5al koskettaa, Sur5al villitsee. Tule pian, seuraava Tampere Sur5al.

Deeku

Suomi Cup, Turnaus III.

Suomi Cupin kolmas turnaus pelattiin 2.5. Paraisilla. Paraisilla, koska Turku ei pysty tarjoamaan joukkueelleen kunnollista paikkaa turnausten järjestämiseen. Kotijoukkue Turku kohtasi historiallisen HRD -voiton jälkeen Kouvola Rock N Rollersin, jolla oli alla voitto Lahdesta. Turku lähti otteluun ennakkosuosikkina, mutta Kouvolalla on historiaa isompiensa kiusaamisesta, joten mahdollisuudet jännittävään otteluun olivat olemassa.

Kouvolan ongelmaksi kuitenkin muodostuivat jäähyt, ennen kaikkea jammereille. Myös Turku kulutti jäähypenkkiä, mutta ei yhtä pahasti, ja kun pisteidentekijä istuu penkillä, ei ottelua voiteta. Turku onnistui ylivoimiaan käyttämään hyväksi ja kasvatti piste-eroa tasaisesti ottelun edetessä. Ensimmäinen erä päättyi Turun joutsenten johtaessa pistein 147-35, eli ottelu oli lähes ratkennut, ellei Kouvola olisi saanut todellista hullunmyllyä toiseen erään.

Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Turku jatkoi siitä mihin ensimmäisessä erässä jäi. Pisteitä tuli tauluun tasaiseen tahtiin ja Kouvola jatkoi jäähypenkin kuluttamista. Ottelun lopputulos oli selvä, 346-60 Turulle. Peli oli kuitenkin kentällä tasaisempi kuin mitä tulos kertoo. Kouvolan 20 jammerijäähyä näkyvät selvästi pisteissä, mikä Turun kunniaksi mainittakoon, he osasivat käyttää runsaat ylivoimansa hyödyksi. Piste-erosta huolimatta Kouvolan pelissä oli hyviä elementtejä, jäähyjä pois, niin ottelun lopputulos olisi ollut huomattavasti tasaisempi, eli kirvestä ei Kouvolan kannata kaivoon heittää.

Toisena otteluna pelattiin Turun B vastaan Kouvolan B, jonka Turku vei nimiinsä luvuin 236-190. Tämän paikalla piti olla Suomi Cupin peli Kallio-Lahti, mutta kriisissä oleva Lahti ei saanut joukkuetta kasaan, joten joutui luovuttamaan pelin, ja sääntöjen mukaan lopputulokseksi kirjattiin 250-0 Kalliolle.

Seuraava Suomi Cupin turnaus pelataan jo 16.5. Helsingissä, jossa ottelupareina ovat Kouvola Rock N Rollers-Tampere Roller Derby ja Helsinki Roller Derby-Lahti Roller Derby. Kouvolan ja Tampereen pelissä aletaan jo ratkoa pudotuspelipaikkoja. Voitolla ollaan jo melko lähellä varmaa pudotuspelipaikkaa, kun taas tappio tekee loppukaudesta hankalan ja vaatinee sopivaa ristiinpelaamista muilta joukkueilta. Eli panosta tulee olemaan.

Toisessa pelissä kotijoukkue Helsinki kohtaa Lahden, joka hevosmiesten tietotoimiston mukaan tulee saamaan joukkueen tähän peliin kasaan, eli tämä peli tultaneen näkemään. Mutta siitä huolimatta, alkukauden perusteella, ottelussa on vain yksi odotettava lopputulos: Helsinki voittaa kriisissä olevan Lahden reiluin numeroin. Kaikki muu tulee olemaan suuri yllätys.

Antti Peltola

Ykkösdivarin kakkosturnaus

Suomi Cupin ensimmäisen divisioonan pelit jatkuivat lauantaina 25. huhtikuuta Oulussa. Linnanmaan liikuntahallissa pelattiin ykkösdivarin toinen turnaus, jossa kohtasivat kotijoukkue Oulu ja Jyväskylä sekä päivän toisessa boutissa Porvoo ja Joensuu.

Oulu - Jyväskylä
 Jyväskylästä aamutuimaan Ouluun matkannut Rollin' Ragdolls sai tuntea tuta pohjoisen koleimman joukkueen viiman. Shitty City Rollers oli toki jo ennakko-odotuksissa kovempi joukkue, eikä tämä joukkueiden neljäs kohtaaminen jättänyt mitään arvausten varaan. Pelin alussa Jyväskylä nappasi helpon näköisesti parin ensimmäisen jamin liidit ja pysytteli muutoinkin Oulun kanssa hyvin lähellä pisteissä. Oulun joukkueen tasaisuus alkoi näkyä reilun kymmenen peliminuutin jälkeen. Vaikka Oululta puuttui keskeisiä pelaajia, pystyi Oulu siirtämään blokkerina normaalisti pelaavan Cotton Candystoyerin jammeriksi. Candystroyerin ensimmäinen boutti jammerina menikin erittäin uskottavasti, jos ei jopa pelottavan hyvin. Jyväskylä sinnitteli ja taisteli – sekin vajaalla rosterilla, kuten usein ennenkin.

Ensimmäisen erän jälkeen pisteet olivat erätauolle mentäessä Oulun hyväksi 116–52. Toisessa erässä peli jatkui Oulun selvänä dominointina. Oulu nappasi helpot pisteet Jyväskylän blokkereiden keskittyessä ajoittain liikaa oman jammerinsa auttamiseen tai yksinkertaisesti siihen, että seiniä ei saatu takaisin kasaan riittävän nopeasti. Toisessa erässä Jyväskylä kuitenkin sai peliään hieman kasaan ja pieni muutos seinätekniikka sumputtikin paremmin Oulun jammereita. Oulun ja Jyväskylän välinen peli oli siistiä, rangaistuksia jaeltiin tasaisesti molemmille – harmillisen usein varsinkin toisessa erässä Jyväskylän power jamit päätyivät boksiin. Rikkeiltä ei siis täysin vältytty, mutta ne eivät myöskään nousseet ottelussa ratkaisevaan rooliin.
Ratkaisevaa oli Oulun selvä paremmuus: joukkueen pelaajamateriaalin tasaisuus. Jyväskylä näytti, että joukkueesta löytyy ytyä ja huikeisiin yksilötason suorituksiin venyviä pelaajia. Roller derby on kuitenkin joukkuelaji ja Oulu oli joukkueena parempi.

Kuva Samu Lehto
Palkitut pelaajat
Oulu:
mvp #6000 Åke, best blocker #777 Kova Luu ja best jammer #555 CottonCandystroyer
Jyväskylä:

mvp #52 Boris, best blocker #8 Holli Wood ja best jammer #29 Annie Noxious

Porvoo - Joensuu

Toinen turnauksen bouteista oli mielenkiintoinen ja yllättävä ottelu. Ottelussa kohtasivat Porvoo ja Joensuu toista kertaa joukkeiden historiassa. Porvoon vahva joukkue pääsi alkuun hyviin pisteisiin ja näytti siltä, että Porvoo riepottelisi Joensuuta kuin likaista lakanaa. Pelissä tapahtui käänne, kun pistetilanteen oli P-Town Brawlersille 69 ja Rolling Roguesille 17. Porvoon jammerit saivat useamman peräkkäisen rangaistuksen ja Joensuu käytti power jamit loistavasti hyväkseen. Joensuun jammerit Sally Malice, Rabies ja Mara Mara polkivat ylivoimalla nopeasti pisteet tasoihin. Erätauolle päästiin jännittävissä lukemissa: 85–88 Joensuun hyväksi.

Toinen erä käynnistyi Joensuun power jamilla. Porvoon jammerit tuntuivat päätyvän boksiin herkästi ja powereja Joensuulle tuli heti alkuun useampi peräkkäin. Piste-ero kasvoi mittavaksi: Joensuun ollessa reilusti yli 150 pisteessä Porvoo junnasi edelleen alle sadassa pisteessä. Porvoo osoitti kuitenkin, että joukkue on kokenut ja vaikeassakin tilanteessa henkisesti vahva ja pelitaidoiltaan erinomainen, sillä toisen erän puolivälin kohdalla pelissä tapahtui uusi mielenkiintoinen muutos. Porvoo alkoi jälleen saada liidejä ja muutamalla napakalla power jamilla nosti pisteitä ylös huomattavasti.  Nössökissan keräämät 20 pistettä yhden powerjamin aikana toivat Porvoon hipottelemaan Joensuun kantapäitä vain 35 pisteen erolla. Toisen erän loppu olikin tiukkaa taistoa pisteistä. Ottelu päättyi Joensuun voittoon pistein 186 - 214. Katsojan näkökulmasta ottelu tarjoili sisukasta ja rohkeaa peliä molemmilta joukkueilta.

Palkitut pelaajat
Porvoo:

mvp  #42 Nössökissa, best blocker #11 Smäkki ja best jammer #13 Fanny Badger
Joensuu:
mvp #20 Mara Mara, best blocker #99 Julee Bruise ja best jammer #36 Sally Malice 


Kuva: Juha Inkinen
Suomi Cupin 1. divisioonan viimeinen turnaus pelataan Joensuussa 23.5. Viimeiseen turnaukseen Oulu lähtee selvässä johtoasemassa 4 pisteellä, Porvoo ja Joensuu tasoissa 2 pisteellä ja Jyväskylä sarjan jumbona ilman pisteitä.

Quo vadis, roller derby?

Kuulun ikä- ja derbyvuosieni puolesta kiistatta lajin aktiiviharrastajien kotimaiseen veteraanistoon; toisinaan tunnen olevani se viimeinen triceratops, joka eräänä aamuna ikkunasta ulos vilkaistessaan havaitsee ensilumen sataneen ja on että ei hyvää yötä jätkät, eihän mun pitäisi olla enää elossakaan. Toisin sanoen tiedän edustavani (ilmeisesti kansainvälisestikin) sukupuuttoon kuolemassa olevaa harrastajahaaraa, jota derbynimien, teemabouttien ja pelipaitojen vaihtamisen kaltaisten perinteiden katoaminen surettaa. En kuitenkaan kuulu siihen ihmisryhmään, joka luovuttaa taistelutta: siispä taannoin oman joukkueeni ryhmächatissa käydyn kiihkeän ja kantoja rajusti jakaneen keskustelun jälkeen koen, että minun on aika jäsentää muutamia ajatuksiani aiheesta julkisesti luettaviksi.

Väitän uskaliaasti ja sangen suppean otannan perusteella, että minun derbysukupolveni on hakeutunut lajin pariin alun perin ensisijaisesti muista kuin puhtaan (nais)urheilullisista syistä. Itse muistan viehättyneeni asenteesta: anarkiasta ja epäsovinnaisuudesta sekä tunteesta, että mikä tahansa on mahdollista ja saavutettavissa vain yksilön oman viitseliäisyyden ollessa rajana. Minulle on alusta saakka ollut itsestään selvää, että derby on urheilua – sen en usko olevan salaisuus kellekään lajia koskaan livenä nähneelle. Pihvi olikin siinä, että derby oli nähdäkseni paljon enemmän kuin vain urheilua: se oli elämäntapa, arvovalinta, perhe.

Nuoruuteni kului ratsastuksen parissa (”Mitä urheilua se nyt muka on? Hevonen siinä saa liikuntaa ja ratsastaja raitista ilmaa!”), joten ympäristön vähättelevä asenne ei tullut suoranaisena yllätyksenä. Mielestäni onkin kiinnostavaa, että lajin sisällä taivutaan yhtäkkiä siltakaatoon Uskottavuuden nimissä. Siivoamme ainutlaatuista lajiamme sen rosoisista, anarkistisista ja vastakulttuurillisista ominaispiirteistä saadaksemme Arvostusta ja Uskottavuutta – keiltä? Niiltäkö miljoonilta ja taas miljoonilta, jotka seuraavat ringetteä, naisten salibandya, leetiä tai vaikkapa suomalaista jenkkifudista – kaikki lajeja, joissa Oikeat Urheilijat pelaavat ristimänimet teknisten pelipaitojensa selkään painettuina? Jos yhtälö olisi suoraviivainen, olisivat stilisointiponnistelut ymmärrettäviä. Kas tähän tapaan: Uskottavuus -> näkyvyys -> sponsorirahoitus -> rajattomat mahdollisuudet! Fakta kuitenkin on, etteivät marginaalilajit kiinnosta suurta yleisöä: miksi meidän pitäisi imaginääristen rahoittajien mieliksi ikään kuin varmuuden vuoksi luopua asioista, jotka antavat lajiimme omintakeisen twistinsä? (Kuuletteko tekin sen? Tuo nariseva ääni taustalla kuuluu sulkeutuvasta ympyrästä, jonka alkupiste on nykyderbyn synnyssä 2000-luvun alussa: ”Luistelijat eivät olleet kiinnostuneita olemaan minkään yrityksen palkkalistoilla, vaan halusivat olla riippumattomia ja omaehtoisia urheilijoita”, muistattehan?)

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi asian vakavasti ottaminen ja hauskuus olisivat toisensa poissulkevia tekijöitä – etenkään jonkin intohimoksi laskettavan asian parissa.

Oikea Urheilija?

Kokonaan oma juttunsa on sitten se, kuka uskottavuuden määrittelee ja kuka pitää kirjaa siitä, mitkä ovat Oikean Urheilijan tuntomerkit. Onko urheilijuus enemmän sisäsyntyinen konstruktio, joka antaa tulosten puhua puolestaan vai kenties jotain kummolankaltaisten ”urheiluvaikuttajien” määrittelemää ulkoista tuntomerkistöä, jotain mitä on ollut tapana tehdä syystä tai muusta? Väittää derbynimien alentavan niiden kantajien urheilusaavutuksia on yhtä älytöntä kuin väittää, ettei huulipunaa käyttävä lääkäri voi olla kovinkaan pätevä; ettei hassulla ristimänimellä paiskattu Pekka Puska voi olla oikea tiedemies; ettei nainen voi olla johtaja koska niin nyt ei vain ole ollut tapana olla. Me uusinnamme maailmaa jatkuvasti valinnoillamme: alistuessamme jollekin epämääräisen häilyvälle Uskottavuudelle sanomme oikeastaan, että on ihan ok että joku on puolestamme rakentanut laatikon ja liimannut sen päälle nimilapun; totta kai meistä tulee tarvittaessa vaikka kuutionmallisia jotta sovimme laatikkoon mahdollisimman saumattomasti.

Derby ei ole lajina etabloitunut. Sen kenttä on toistaiseksi hajanainen ja taso kautta maailman kirjava, säännöt alituisessa muutoksessa eikä aidosti kansainvälinen arvokisasarjakaan – rankingeista nyt puhumattakaan – ole vielä varmastikaan saavuttanut lopullista muotoaan. Olemme rakentaneet lajin ja sen käytänteet itse: miksi siis haluaisimme hyväksyä jonkun toisen laatimat standardit siitä, miten meidän tulisi olla ollaksemme Uskottavia Oikeita Urheilijoita?

Derby on tavannut olla turvapaikka itsensä yhteiskunnassa eri tavoin ulkopuolisiksi tunteville. Mitä tiukemmin suitsimme ulkoisia ominaispiirteitämme, sitä kauemmaksi etäännymme alkuperäisestä derby-yhteisöllisyydestä ja lajimme juurista. 

Ei-Niin-Oikeita urheilijoita?

Toki taloudelliset realiteetit ovat, no, realiteetteja myös kaltaiselleni idealistille. En kuitenkaan näe, miksemme voisi rakentaa omannäköistämme urheilulajia omilla ehdoillamme – kuten tähänkin asti olemme tehneet. Miksi yrittää kilpailla samasta yleisöstä muiden joukkueurheilulajien kanssa, kun voisimme yrittää vedota niihin, jotka tähänkin saakka ovat pariimme hakeutuneet: juuri meidän pariimme, juuri derbystä viehättyneenä? Niihin, jotka ovat tähänkin saakka ovat päätyneet valitsemaan derbyn eivätkä salibandya, ringetteä tai jenkkifudista?

En haikaile vanhoja hyviä aikoja, hasardiderbyä, krapulascrimmageita tai pivotviivalähtöjä. Olen iloinen ja loputtoman ylpeä lajimme kehityksestä ja siitä, että olen saanut omalta osaltani olla mukana näkemässä juuri nämä vuodet: osaan arvostaa oikeita jammerihattuja (kypärän ympärille kietaistujen kuviollisten pikkuhousujen sijaan), treenejä talvisinkin lämmitetyissä rotankakattomissa tiloissa ja tilannetta, jossa jokaisessa rosterivalinnassa edessä on runsaudenpula kyvykkäistä luistelijoista.

Kehitys kehittyy eikä lajin anarkistisuudessa luonnollisestikaan ole enää samaa alkuvoimaa kuin ensimmäisinä vuosina. Silti sitä edelleen on: toisinaan mietin, maksammeko siitä luopuessamme liian kovan hinnan?

Doomey B. Hind #4444

Roller derbyä kypsällä iällä?

Roller Derby on meille suomalaisille nuori urheilulaji, ja suurin osa harrastajista on varmasti paremmalla puolella kolmeakymmentä – paremmalla tarkoitan alle kolmekymmentä.
Laji houkuttelee kuitenkin koko ajan uusia harrastajia mukaan ja väistämättä joku reilusti yli kolmekymppinenkin sujahtaa lajin pariin. Tämän blogipohdinnon kirjoittaja on ihan reilusti seniorisarjan edustaja, ja on useaan kertaan pohtinut iän merkitystä ylipäätään kilpatasoisen urheilun harrastamisessa. Aihetta "ikä ja roller derby" on pohdittu englannin kielellä mm. artikkelissa (http://rollerderbyathletics.com/aging/) ja blogikirjoituksissa (http://urly.fi/lhi ja http://urly.fi/lhj). 


(Huippu-)urhelijan elämä rakentuu yksinomaan lajissa kehittymiselle, ja on väistämätöntä, että kukoistuskausi on tietyn mittainen. Piikki on laji- ja yksilökohtainen, mutta käytännössä useimmissa lajeissa yli 30-vuotias on jo ns. liian vanha. Laajan harrastaja- ja joukkuekirjon sekä lajin tuoreuden" ja asianmukaisen alaikärajan vuoksi roller derbyssä on onneksi tilaa myös jo monen muun lajin huippuikänsä ohittaneille urheilijoille.

Tässä tullaan oikeastaan kotimaisen roller derbyn ytimeen. Joukkueita on monen tasoisia ja itse oman kykynsä ja jaksamisensa mukaan voi pyrkiä haluamallensa tasolle kilpailemaan – tai olla vain harrastelija. Siksi mukaan mahtuu kirjava joukko urheilijoita, jokaisella on omat vahvuutensa. Eikä ikäkään ole ratkaiseva asia tai este, ellei itse tee siitä sitä.

Kuinka sitten kaltaiseni nelivitonen pärjää mukana? Subjektiivinen itsetutkistelu ja jonkin verran myös arkistojen kätköistä löytyvien testitulosten empiirinen tarkastelu on paljastanut, että olen kaksikymppistä minääni hitaampi ja kömpelömpi. Samaisen datan tutkiskelu on kuitenkin paljastanut, että lihasvoima on kasvanut ja kestävyyteni parantunut. 
Em. datan valossa ei siis ole ihme, että joukkueeni nuoret naiset ovat selkeästi minua ketterämpiä, mutta kestävyydessä en jää heille lainkaan. Lihasvoiman kasvu tuntuu ja näkyy viitenä puhtaana lihasmassakilona – sekä yhtä monena ihrakilona, mutta tässäkin lajissa, tietyissä rooleissa, ylipaino on ylivoimaa. Toistaiseksi ainakin koen pärjääväni ihan mukavasti pelaamassa ykkösdivarin pelejä. Haasteellisinta omalla kohdallani on kaiken mahdollisen aikatauluttaminen. Kilpaurheilijaperheen nuorison tekemiset menevät äidin harrastamisen edelle.

Omalla kohdallani tällä tasolla mukanaolon mahdollistaa ensisijaisesti se roller derby -yhteisö, johon olen onnekseni päätynyt. Joukkueeni on suvaitsevainen, avoin ja kannustava porukka, johon on ollut helppo vanhemmankin rouvan sujahtaa mukaan. Enkä muuten aio luopua lajista tyylikkäästi harmaantuen ja pikkuhiljaa himmaillen! Aion pelata niin kauan kuin virtaa duracelleissäni riittää. Kun en enää kelpaa enää rypyttömään seuraan, perustan seniilijoukkueen, ja mieluusti minut saa ajastaan heittää rullat jalassa kuoppaan!

Heidi Jouttijärvi, Jyväskylä Roller Derby

 

Roller derbyä, mitä sitten?

Suomessa on käynyt tämän kevään aikana mm. Tukholma, Malmö ja Dublin pelaamassa. Pelejä joilla ei ole mitään muuta virkaa kuin olla vain pelejä pelien vuoksi. Joku näistä peleistä saattoi vaikuttaa WFTDA-rankingiin, joka saattaa vaikuttaa joukkueen mahdollisuuteen päästä syksyn finaaliturnauksiin. Tätä ei juurikaan mainosteta, kukaan ei oikein ymmärrä kuinka järjestelmä toimii, eikä ketään kiinnosta. Kuka esimerkiksi tietää monenneksi Barcelona on rankattu Uefan listoilla? Tai Suomen lätkämaajoukkue IIAF-rankingeissa? Rankingit ovat kiva juttu, ja ajavat asiansa turnausten seedauksessa, mutta eivät ne joukkuelajin olemassaolon perusta voi olla. Varsinkaan kun Euroopassa ei juurikaan edes pelata rankingotteluita. Koska ranking on rikki. Mikä taas johtuu siitä että jostain syystä WFTDA haluaa tehdä kaikki asiat omalla tavallaan, eikä toimivalla systeemillä. Vinkkinä WFTDA:lle, googlatkaa Elo rating. Se toimii.

Tampere vs Lahti. Voitto näkyy sarjataulukossa.
(C) Marko Niemelä

Toinen ongelma on turnaukset jotka eivät ole turnauksia. Yhteen paikkaan saadaan monta joukkuetta ja mahdollisuus tehdä jännittävä viikonlopun mittainen turnaus joka huipentuu sunnuntaina finaaliin. Mitä siis tehdään? Järjestetään kasa pelejä ilman minkäänlaista sidonnaisuutta toisiinsa? Esim. viime vuoden Wet Malmössa pilattiin tällä. Sen piti olla turnaus jossa selvitetään Euroopan paras joukkue. Mutta se olikin nippu otteluita joista ei selvinnyt mitään. Tämä johtui siitä, että joukkueet eivät suostuneet pelaamaan otteluita jotka vaikuttaisivat rankingiin. Yhtenä perusteluna sanotaan sekin, että yleisöä kiinnostaa enemmän tasaiset pelit kuin blowoutit. Ensinnäkään ei kiinnosta, katsokaa mitä tahansa olemassaolevaa joukkuelajia ja sen yleisömääriä ystävyysotteluissa ja sarjamatseissa. Toisekseen ottelut eivät ole sen tasaisempia vaikka pelit päätettäisiinkin etukäteen. Katsokaa esimerkkinä vaikka Wetiä.

Roller Derbyllä on ongelma. Suurin osa peleistä on merkityksettömiä ystävyysotteluita, jotka eivät pidemmän päälle kiinnosta ketään. Mikäli roller derbyä halutaan kasvattaa sellaiseksi, että se kiinnostaa suurempaakin yleisöä kuin harrastajia ja paria muuta ihmistä, tarvitaan sarjataulukoita tai oikeita turnauksia. Tietty jos halutaan pitää derby pienen piirin marginaalitouhuna, niin sitten ei ole mitään ongelmaa, on Suomi täynnä myöskin jazzbändejä jotka soittaa muille jazzbändeille. Mutta yleisesti ottaen yleisö olisi ihan kiva juttu kaikkien mielestä.

HRD vs. Dublin. Ihan sama.
(C) Marko Niemelä

Euroopassa tämä on onneksi tajuttu. Suomessa on Suomi Cup ja Pohjola cup, Ruotsissa on Elitserien, myös Saksa ja britit ovat aloittaneet oman sarjansa. Monessa muussa maassa järjestetään viikonlopun mittainen mestaruusturnaus. Tasoerot ovat toki harmittavan suuria vielä maan sisällä, mutta ne pienenevät. Minulla on haaveena tulevaisuudessa futiksen mestarien liigaa vastaava järjestelmä Euroopassa. Tai pienemmässä mittakaavassa pohjoismaiden mestaruusturnaus, jossa olisivat kansallisten liigojen voittajat.

Euroopanlaajuisen liigan toteutuminen tuntuu kyllä harmittavan kaukaiselta haaveelta, koska WFTDA haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Lisäksi se vaikuttaisi joukkueiden rankingiin. Antti Peltola