Roller Derby on meille suomalaisille nuori urheilulaji, ja suurin osa harrastajista on varmasti paremmalla puolella kolmeakymmentä – paremmalla tarkoitan alle kolmekymmentä.
Laji houkuttelee kuitenkin koko ajan uusia harrastajia mukaan ja väistämättä joku reilusti yli kolmekymppinenkin sujahtaa lajin pariin. Tämän blogipohdinnon kirjoittaja on ihan reilusti seniorisarjan edustaja, ja on useaan kertaan pohtinut iän merkitystä ylipäätään kilpatasoisen urheilun harrastamisessa. Aihetta "ikä ja roller derby" on pohdittu englannin kielellä mm. artikkelissa (http://rollerderbyathletics.com/aging/) ja blogikirjoituksissa (http://urly.fi/lhi ja http://urly.fi/lhj).
(Huippu-)urhelijan elämä rakentuu yksinomaan lajissa kehittymiselle, ja on väistämätöntä, että kukoistuskausi on tietyn mittainen. Piikki on laji- ja yksilökohtainen, mutta käytännössä useimmissa lajeissa yli 30-vuotias on jo ns. liian vanha. Laajan harrastaja- ja joukkuekirjon sekä lajin tuoreuden" ja asianmukaisen alaikärajan vuoksi roller derbyssä on onneksi tilaa myös jo monen muun lajin huippuikänsä ohittaneille urheilijoille.
Tässä tullaan oikeastaan kotimaisen roller derbyn ytimeen. Joukkueita on monen tasoisia ja itse oman kykynsä ja jaksamisensa mukaan voi pyrkiä haluamallensa tasolle kilpailemaan – tai olla vain harrastelija. Siksi mukaan mahtuu kirjava joukko urheilijoita, jokaisella on omat vahvuutensa. Eikä ikäkään ole ratkaiseva asia tai este, ellei itse tee siitä sitä.
Kuinka sitten kaltaiseni nelivitonen pärjää mukana? Subjektiivinen itsetutkistelu ja jonkin verran myös arkistojen kätköistä löytyvien testitulosten empiirinen tarkastelu on paljastanut, että olen kaksikymppistä minääni hitaampi ja kömpelömpi. Samaisen datan tutkiskelu on kuitenkin paljastanut, että lihasvoima on kasvanut ja kestävyyteni parantunut. Em. datan valossa ei siis ole ihme, että joukkueeni nuoret naiset ovat selkeästi minua ketterämpiä, mutta kestävyydessä en jää heille lainkaan. Lihasvoiman kasvu tuntuu ja näkyy viitenä puhtaana lihasmassakilona – sekä yhtä monena ihrakilona, mutta tässäkin lajissa, tietyissä rooleissa, ylipaino on ylivoimaa. Toistaiseksi ainakin koen pärjääväni ihan mukavasti pelaamassa ykkösdivarin pelejä. Haasteellisinta omalla kohdallani on kaiken mahdollisen aikatauluttaminen. Kilpaurheilijaperheen nuorison tekemiset menevät äidin harrastamisen edelle.
Omalla kohdallani tällä tasolla mukanaolon mahdollistaa ensisijaisesti se roller derby -yhteisö, johon olen onnekseni päätynyt. Joukkueeni on suvaitsevainen, avoin ja kannustava porukka, johon on ollut helppo vanhemmankin rouvan sujahtaa mukaan. Enkä muuten aio luopua lajista tyylikkäästi harmaantuen ja pikkuhiljaa himmaillen! Aion pelata niin kauan kuin virtaa duracelleissäni riittää. Kun en enää kelpaa enää rypyttömään seuraan, perustan seniilijoukkueen, ja mieluusti minut saa ajastaan heittää rullat jalassa kuoppaan!
Heidi Jouttijärvi, Jyväskylä Roller Derby
