Roller derbyä periferiassa

 

Karu-blogin tuoreena kirjoittajana, ja Jyväskylä Roller Derbyn aktiivisena jäsenenä, välitän terveiset yhdeltä täällä periferiassa toimivista joukkueista.
Jyväskylä Roller Derby on vuonna 2011 perustettu joukkue. Kauden 2013–2014 Pohjola Cupia hopean edestä tahkonnut JRD:n joukkue Rollin' Ragdolls pelaa kaudella 2014–2015 ensimmäisen Suomi Cupin divaripelinsä 29.3. Jyväskylässä Porvoo Roller Derbyä vastaan.

Rollin' Ragdollsien riveissä on 43 jäsentä, joista aktiivisia pelaajia on vielä tekstin kirjoittamishetkellä 16. Lauantaina 17.1. Helsinki Roller Derbyn pitämän bootcampin ja minimum skill -testin jälkeen pelaajia on toivoaksemme yli 20. Joukkueen pelaajien ikähaitari on 19 ja 44 vuoden välillä.

Kaudella 2013-2014 koimme joukkueen vahvuudessa paljon muutoksia, uusia pelaajia tuli joukkueeseen ahkeran fresarikurssittamisen ansiosta, mutta muuttoliike myös vei meiltä tärkeitäkin pelaajia. Useimmat ottelut pelasimme vajaanaisitettuna, sillä loukkaantumiset ja sairastumiset rokottivat ikävästi jo muutoinkin laihaa rosteria.  Pohjola Cupin hopea oli kuitenkin hieno saavutus, jonka siivittämänä lähdemme divariotteluihin rohkein mielin ja nälkäisinä. Takki auki meillä ei ole varaa päräyttää isojen tyttöjen geimeihin ja nöyryyttä onkin haettu ahkerasta harjoittelusta. Pelaaja-valmentajamme #1979 Norma Rage ja #333 Val Halla ovatkin toden teolla pistäneet räsynukkenaisten lihan tottelemaan kuria. Kova rakkaus on hyvä rakkaus.

Syyskauden piristeeksi JRD:n kaunokaiset ideoivat derbyn sääntöjä omalaatuisella otteella valottavan kalenterin vuodelle 2015. Kalenteri toteutettiin yhdessä valokuvaaja Miika Ihanaisen kanssa. Malleina toimivat joukkueen pelaajat, toimihenkilöt ja jopa arvovaltaiset tuomarit.

Mistä rikkeestä kuvassa mahtaa olla kyse?

Juttua ja kuvia kurvailuistamme löytyy myös: http://www.jyvaskylarollerderby.fi/
ja https://www.facebook.com/jklrollerderby

Näihin kuviin ja tunnelmiin kuittaa Jyväskylästä #69 Saamanen

Liman toksiset derbytytöt

Kallio Rolling Rainbow'n Friidu Kahjo tutustui Liman derbyskeneen skeittipuistossa ja raportoi Karulle kokemuksistaan. ¡Arriba! 

Otin yhteyttä ToxicLima-joukkueen hahmoihin jo syksyllä, koska tiesin viettäväni jonkin aikaa Limassa tammikuun alussa. Mietin, tulisikohan tapaaminen onnistumaan lomista johtuvan kesätreenitauon vuoksi. ToxicLiman kapteenin CoffinBabyn kanssa sain kuitenkin sovittua, että jokin tapaaminen järjestyisi. Suunnitelmissa olivat niin ranta, baari kuin skeittipuistokin, joten nähtäväksi jäisi, toteutuisiko niistä mikään.

Sunnuntaina sain viestin, joka sisälsi kutsun tulla skeittipuistoon puolen tunnin päästä, tietysti ihan toiselle puolelle kaupunkia. Ei siinä mitään, puolen litran kahvi nopeasti naamaan, kamat messiin ja hortoilemaan läpi kaupungin kohti skeittipuistoa. Derbypaita päällä totta kai, jotta hahmot varmasti tunnistaisivat heitä lähestyvän gringon.

Skeittipuistoon saavuttuani derbytyttöjä ei ollut vaikea löytää: tyypit pyörivät poolissa kuin kotonaan, vaikka omien sanojensa mukaan olivat olleet siellä kikkailemassa vasta pari kertaa. Tuona sunnuntaina tapasin CoffinBabyn, chileläisen Kabukin, kissoja rakastavan Alen, suomalaisesta metallimusiikista tykkäävän Giulianan ja Mauricion, joka oli ollut CoffinBabyn tavoin mukana ihan seuran alkumetreiltä saakka, vuodesta 2010.

Seuran perustajajäsen ja kapteeni Paloma, alias CoffinBaby.

ToxicLima Rollergirls perustettiin neljä vuotta sitten pienen kaveriporukan toimesta. CoffinBaby törmäsi netissä roller derbyyn etsiessään vanhanaikaisia quad-luistimia, ja innostui lajista. Siitä alkoi muiden kiinnostuneiden etsintä, ja seuran ensimmäinen vuosi vietettiin parkkipaikalla perusluistelutaitoja youtube-videoiden avulla harjoitellen. ToxicLima valikoitui nimeksi kaupungin saastuneisuuden vuoksi. Neljässä vuodessa seura on kasvanut noin 15-20 aktiivisen luistelijan joukoksi. Alkeiskursseja järjestetään vuosittain. Seuran kaikki luistelijat ovat Limasta kotoisin, chileläistä Kabukia lukuun ottamatta.

Entä treenaavatko tyypit vielä samalla parkkipaikalla? ”Ei, me saatiin San Borjan kaupunginosalta oma treenipaikka, jossa treenataan kolme kertaa viikossa”, kertoo CoffinBaby. ToxicLima treenaa aina ulkona asfalttia muistuttavalla alustalla, joka ei tietty Liman sääoloissa ole mitenkään yllättävää. Treenipaikka on myös täysin ilmainen, joten liigan jäsenyys maksaa luistelijoille pyöreät kolme euroa kuussa.

Giuliana, Kabuki ja CoffinBaby treenaamassa rampilla. 

Eniten vaikeuksia seuralle CoffinBabyn mukaan tuottaa luistelijoiden vähälukuisuus. Kuten sanottu, liigalla on n. 15 aktiivista luistelijaa, joista kolme on miehiä. Treeneihin tullaan kun ehditään, ja harjoituspelejä on viimeisen kolmen kuukauden aikana ollut kaksi. Scrimmageja pelataan oman seuran jäsenten kesken, koska myös vastustajista on pulaa – Liman toinen seura, Inka Queens, on vasta perustettu, joten lähimmät potentiaaliset vastustajajoukkueet sijaitsevat Chilessä ja Ecuadorissa.Viimeisimmän turnauksensa ToxicLima pelasi Chilessä muutama kuukausi sitten, ja nyt suunnitelmissa on lähteä ensi toukokuussa pelaamaan Argentiinaan ja myöhemmin myös Kolumbiaan.

Yksi syy pelaajien puutteeseen lajin uutuuden ja tuntemattomuuden lisäksi lienee raha. Monet luistelijoista ovat opiskelijoita ja alkuinvestoinnit lajiin ovat varsin suuret. ”Säästin varusteitani varten yli puoli vuotta, jonka aikana käytin vielä lainakamoja. Ensin ajattelin, että voisin vaan tilata netistä luistimet, mutta hinnan nähtyäni piti alkaa säästää”, toteaa lajin viime vuonna aloittanut Giuliana. Derby on myös Limassa elintasolaji; innokkaimmat säästävät rahaa varusteisiin jopa kuukausia, jotta voisivat jatkaa lajin parissa. Miten pelimatkat sitten maksetaan, jos luistelijoilla ei muutenkaan ole varaa? Latinalainen Amerikka on suuri maanosa, ja lennot maiden välillä ovat kalliita. ”Kaikki keräävät omat rahansa pelimatkoja varten”, kertoo CoffinBaby. ”Jonkun verran kerätään rahaa myös yhdessä, esim. autotallimyyjäisillä. Seuralla ei ole ainakaan vielä liiemmin rahaa sijoittaa pelaajiinsa”, hän lisää.

Kokonaisuudessaan laji on vielä aika tuntematon koko Latinalaisessa Amerikassa. Tunnettavuutta se on kerännyt tähän mennessä eniten Argentiinassa ja Chilessä; Dallasin WorldCupissa Argentiina sijoittui peräti kymmenen parhaimman joukkoon. Perussa joukkueita on kaksi ja miespelaajat on laskettavissa yhden käden sormilla, tuomareista tai toimitsijoista puhumattakaan. Team Peru on vasta haaveilun tasolla, eikä ehdi varmastikaan vielä seuraavaan WorldCupiin, jos sitä seuraavaankaan.

Liman toinen joukkue syntyi perinteiseen tapaan, kun muutama ennen ToxicLimassa pelannut hahmo otti ja perusti uuden liigan, jossa on tällä hetkellä viitisen aktiivista jäsentä. Suurin ero Liman joukkueiden välillä ei ole paitsi seurojen koko, vaan alkeiskurssin rakenne. ”Meillä fresarit suorittavat ennen luistintreenejä puolentoista kuukauden offskate-kuntokuurin. Inka Queenseissa tätä ei vaadita”, CoffinBaby informoi. ”Luistimilla perustaitoja opetellaan seuraavat puolitoista kuukautta, jolloin taso testataan ennen muiden kanssa treenaamisen aloittamista” kertoi viime vuoden fresari Giuliana. Siis suorittavatko he minimum skills -testit silloin? ”Ei, vaan perustaidot, minarit, tehdään sitten myöhemmin”, valaisee Giuliana asiaa tarkemmin.

Kun tytöt olivat rullailleet skeittipuistossa aikansa ja kun seuran yksi nousevista tähdistä oli kolauttanut päänsä pari kertaa, oli aika siirtyä syömään cevicheä myöhäiseksi lounaaksi. Ennen skeittipuiston jättämistä CoffinBaby kutsui minut vielä treeneihin seuraavana tiistaina. Seura etsisi minulle lainakamat käyttöön treenejä varten.

Pakko sanoa, että parempaa starttia neljän kuukauden gradureissulle Peruun ja Ecuadoriin ei olisi voinut toivoa.


- Meeri / Vänskä / Friidu Kahjo #1910

Blood & Thunder, or how to not organize an event

(Translation from the original Finnish post)

The second Roller Derby World cup was held last weekend in Dallas, Texas. The organizers were, in the DIY spirit of derby, Blood & Thunder, a company who publish a magazine. The games played are already quite well covered around the web, so let's focus more on the event itself.

There were 30 teams, which presumably made it hard to make a schedule. That's probably the reason they published it only a few weeks prior to the tournament even though they knew the participating teams months earlier. The teams were divided into 8 groups seeded based on their performance in the last World Cup. Two best teams from each group advanced to play-offs. This was quite a good system given the number of teams. It's a whole another discussion whether it was a good decision to include so many teams. What it meant that the vast majority of the games were boring blow outs. It was also unclear what would have happened if two or more teams would have ended in a tie because that was never communicated.

Group winners then played against second positioned teams and the winners would advance to quarter finals. After this things started to go wrong. Seeding to playoffs was based on the point differential in the first playoff round. Since both rounds were played on the same day, this meant that in the worst case scenario a team would have known their game minutes before it was supposed to start and they might have had two games in a row when their opponent would have had 6 hours of rest. The organizers should have known this. The audience on the other hand didn't know this until Saturday morning because B & T didn't communicate this. Here in Finland we got the info from Team Finland's bench coach (Thanks Jori!). In the end this information proved to be useless because the system was changed. Finland should have played at 03:00 but they played at 01:00. We got the info 20 minutes before the game. The teams got the info well in advance, 40 minutes before the game.

Teams placed 3 and 4 played consolidation bouts, but apparently these meant nothing because they lead nowhere. It might be that positions 16-30 are based on these games, but B & T hasn't given any info on this.

The Semifinals and Finals were played on Sunday. There were also some expo bouts, because apparently they are more important than, you know, actually playing for positions. The bronze game was also missing from the schedule, probably because the organizers forgot about that. It was announced on Sunday morning on their Facebook page though.

All in all, the majority of the games were boring blow outs and after the group stage when teams of a more equal level had been sorted out the games ended in just a little more even blow outs. But hey, we got to see some Expo bouts!

Following the tournament was a little adventure itself because B & T couldn't be bothered to actually update their bracket at any point and we had to rely on Excel sheets made by the audience. (Thanks Eeli!).

Bracket courtesy of B & T World Cup

After the tournament Finland was probably 5th. No one knows for sure, as B & T hasn't communicated how the final standings are decided.

High quality stream

The tournament was streamed and the price was $45 for a weekend pass. The reason for high price was (or so I was told) good quality and high production values. Nevertheless, the pass was expensive and if we want to bring new audience to derby, it was a completely wrong choice. But again, that's a whole different conversation. Let's stick to the stream.

High quality in group stages meant one camera that shot most of the action. This is quite normal, but at $45 I was expecting more. But I can live with that. What I cannot accept, however, is stream quality that was mediocre at best. If I pay for a stream it needs to be HD. But wait, it gets worse! On the first day the graphics were missing in some of the games which meant that we had to follow the scores via Twitter. We also couldn't find info about the length of the half time anywhere, so we didn't have any idea when to come back. Throughout the weekend it was also impossible to find if everything was on schedule or not. The worst thing was nevertheless commercials mid-jam! This shouldn't happen even in the free streams, but in paid feed it's unforgivable!

I would have also liked to see some replays during the weekend. (Roller Derby is great for replays as there's 30 seconds between jams). Directing was only mediocre. Pro-tip: Jammer skating alone in the track isn't interesting. I also found it kinda strange to mute all the microphones during half times. At some point they started to fill out emptiness with interviews, kudos to that, but why so late? I was hoping for some pre-game speculations as well, now the announcers arrived 3 minutes before the game started.

The sudden change of schedule on Saturday also meant that I missed the beginning of Finland's game. Because Team Finland was only reason for paying to begin with, I made a decision never to give any money to B & T ever again. Naturally rewinding wasn't possible.

From a technical point of view, apart from bad quality, the stream worked fine from Thursday to Saturday. No complaints about that. On Sunday, the picture quality was better, but starting from Bronze game stuttering and freezing emerged and forced reloading every 5 minutes. I shut down the computer and went to sleep. Screw you guys.

-Antti

Blood & Thunder eli kuinka tapahtumaa ei tule järjestää

Roller Derbyn historian toiset MM-kisat järjestettiin Dallasissa viime viikonloppuna. Järjestäjänä oli aitoon DIY –henkeen päätoimialanaan lehteä julkaiseva yritys, Blood & Thunder. Itse ottelutapahtumista Johannes Kellomäki on jo ansiokkaasti blogannut (http://isovihree.wordpress.com/), eli pitäydytään enemmän itse tapahtumassa kuin sisällössä.

Joukkueita oli mukana 30, mikä aiheutti varmasti ongelmansa otteluohjelman laatimisessa. Sen vuoksi se julkistettiinkin varmaan vasta muutamaa viikkoa ennen kisojen alkua, vaikka joukkueet kyllä olivat tiedossa jo kuukausia sitten. Joukkueet jaettiin kahdeksaan lohkoon jotka arvottiin edellisten kisojen menestyksen mukaan, lohkojen kahden parhaan jatkaessa pudotuspeleihin. Tämä oli varsin fiksu systeemi näin monen joukkueen kisassa. Se, että oliko järkeä ottaa näin montaa joukkuetta mukaan, koska 90% peleistä oli tylsiä blowoutteja onkin ihan toinen asia. Lisäksi epäselväksi on jäänyt mitä olisi tehty tasapisteisiin päätyneiden joukkueiden kanssa, koska tästä ei ole ketään infottu.

Lohkojen voittajat pelasivat sitten neljännesvälierissä kakkosia vastaan, voittajat jatkoon. Tästä eteenpäin asiat menivätkin sitten pieleen. Puolivälierien joukkuejako tehtiin neljännesvälierien piste-eron perusteella, ja kun ottelut pelattiin samana päivänä heti neljännesvälierien jälkeen, tarkoitti se sitä että joukkueet saivat tietää pahimmillaan ottelunsa vasta juuri ennen kuin se pelattiin, ja ottelu olisi saattanut olla heti edellisen perään. Tämän olisi pitänyt olla tiedossa myös järjestäjillä, jos ovat omaa kaaviotaan tutkineet. Katsojille tämä järjestelmä ei ollut tiedossa ennen ottelupäivän aamua, koska B & T ei ollut tätäkään infonnut. Suomeen tieto tuli sitten Suomen joukkueenjohdolta (Kiitos Jori!). Toisaalta tällä tiedolla ei ollut mitään merkitystä, kun ottelujärjestyksen muutoksesta ilmoitettiin 20 minuuttia ennen ottelun alkua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Suomi olisi pelannut kolmelta, mutta 00:40 tuli tieto että peli onkin yhdeltä. Joukkueelle ohjelmamuutos ilmoitettiin hyvissä ajoin 00:20 Suomen aikaa.

Alkulohkojen sijoille 3-4 jääneet joukkueet pelasivat otteluita joilla ei ilmeisesti ollut mitään merkitystä, koska ne eivät johtaneet mihinkään. Voi olla että näiden perusteella sijat 16-30 laitetaan järjestykseen, mutta tätä ei olla kerrottu.

Sunnuntaina pelattiin semifinaalit, pari näytösottelua (koska ilmeisesti näytösmatsit ovat tärkeämpiä kuin sijoitusottelut), pronssiottelu ja finaalit. Pronssiottelua ei oltu myöskään merkattu minnekään, koska järjestäjät olivat varmaankin unohtaneet sellaisen. Pelipäivän aamuna se kuitenkin ilmoitettiin tapahtuman Facebook –sivuilla.

Kokonaisuutena turnauksen otteluista suurin osa oli tylsiä itsestäänselvyyksiä, ja kun hieman tasaisemmat joukkueet oli saati karsittua jatkoon, loppuivat pelit vähän pienempään blowouttiin. Mutta päästiin katsomaan kuitenkin vähän näytösotteluita.

Turnauksen seuraaminen oli muutenkin oma seikkailunsa, kun B & T ei viitsinyt päivittää kaavioita missään vaiheessa, vaan jouduimme käyttämään yleisön itsensä tekemiä Exceleitä tapahtumien seuraamiseen (Kiitos Eeli!)

(Havainnollistava ottelukaavio World Cupin kotisivuilta)

Kaiken tämän jälkeen Suomi on ilmeisesti viides. Kukaan ei tiedä varmaksi, koska sijoituksen määräytymisestä ei ole infottu.

Korkealaatuinen striimi

Tapahtuma toki striimattiin, viikonloppupassi 45 dollaria. Korkeaa hintaa selitettiin hyvällä laadulla ja korkeilla tuotantoarvoilla. Kallista joka tapauksessa. Ja derbyn suosion lisäämiseksi harrastajien ulkopuolella, täysin väärä valinta. Mutta se on toisen keskustelun paikka. Keskitytään striimin sisältöön.

Korkea laatu tarkoitti alkulohkoissa yhtä kameraa joka kuvasi pääosan tapahtumista. Tämä on ihan normaalia, mutta 45 dollarin hinnalla odotin enemmän. Tämän kanssa voin kuitenkin elää. Se mitä en voi hyväksyä on korkeintaan keskinkertainen kuvanlaatu, maksullisen striimin pitää olla hyvälaatuista! Toinen, vielä pahempi seikka oli se, että ensimmäisenä päivänä osasta otteluista puuttui grafiikat kokonaan. Mikä tarkoitti sitä että otteluita piti seurata twitter avoinna. Missään ei myöskään oltu kerrottu erätauon pituutta, joten toisen erän alku piti myös arpoa. Kolmas, pahin virhe oli se, että kesken otteluiden, kesken jamin, mainokset pamahtivat ruutuun! Tätä ei saisi tapahtua edes ilmaisessa lähetyksessä, mutta maksullisessa se on anteeksiantamatonta.

Sisällöllisesti olisin kaivannut myös uusintoja (derby sopii uusintoihin melkoisen hyvin koska jamien välillä on aina 30 sekuntia kuollutta aikaa). Ohjaus oli korkeintaan keskitasoa. Vinkkinä kaikille derbykuvaajille, yksin rataa kiertävä jammeri ei ole kiinnostava. Myös mikkien mykistäminen erätauoilla oli omituista. Jossain vaiheessa hiljaisuutta täytettiin haastatteluilla, mistä pointsit kotiin, mutta miksi ei alusta asti? Myös juontajien saapuminen paikalle kolme minuuttia ennen pelin alkua oli tylsää, missä ennakkofiilistelyt, arviot, spekulaatiot?

Lauantain ottelumuutos (kts. ylempää) aiheutti myös hilpeän Suomen pelin osittaisen missauksen, mikä, ottaen huomioon Suomen olleen ainoa syy striimin tilaamiseen, oli viimeinen niitti joka ratkaisi sen että enää ikinä en rahaa laita tuohon lafkaan. Kelaaminenhan ei tietenkään ole mahdollista.

Striimi itsessään teknisesti toimi, heikkoa kuvanlaatua lukuunottamatta, hyvin torstaista lauantaihin. siitä minulla ei ole valittamista. Sunnuntain lähetyksessä kuvanlaatu oli hyvä, mutta pronssiottelusta alkaen alkoi pätkiminen, striimi jumitti noin viiden minuutin välein ja vaati uudelleenlatauksen. Suljin koneen ja rupesin nukkumaan. Pitäkööt tunkkinsa.

-Antti

1-2-3-4-5-6-7-8 TEEMU!

In March 2014 the first Men’s Roller Derby World Cup took place in Birmingham. It was an event packed with adrenaline and testosterone where the bench coach always had to stay within a smelling distance from the boys.

Photo: Zero G Photography

It’s evening when I arrive at a hostel in Birmingham. The hallways are filled with enthusiastic young men: the very first Men’s Roller Derby World Cup is about to start the following day. My role at the tournament is to be the bench coach for Team Finland.

Our team heads for dinner together. The atmosphere at the restaurant is calm, relaxed and nervous at the same time. The team has now been officially signed up for the tournament and all the paperwork has been taken care of. The roster for the game next morning against Team USA is announced and met with a round of applause.

In the morning the entire team heads to venue to prepare for the game. The weather is sunny and everyone is in good spirits. At the venue, there are no actual locker rooms; instead, tape on the floor next to the warm-up track shows designated changing areas for the different teams. Team Finland’s spot is right next to Team USA’s. Other teams start arriving at the venue and everyone seems to have ants in their pants. The superstars of Team USA flock around us and you can smell the testosterone in the air.

We gather together in a circle and let out our team cheer: 1-2-3-4-5-6-7-8-TEEMU! The cheer is a tribute to the hockey legend Teemu Selänne who has just ended his career in the Olympic Games. The cheer seems to match the situation perfectly.

#jedimindtricks

As a bench coach, you give up the right to have friends and frenemies in your league. What you get instead, is an extended family. The ruleset changes. Everyone's business becomes your business, you become accountable to everyone. But what do you do when, unlike Annamiettinen, you have no prior experience with dealing with sibling rivalry, twenty different personalities and all the emotions in the world in one moment?

Jedi mind tricks.

Our travel team has been called the dark horse of Finnish derby. What is a dark derby unicorn made of? Common goals, determination, sweat, practice, practice, practice. One important factor behind our league's development during the past year has also been training our brain muscles and mental strenght.

As a bench coach, I try to provide skaters with Jedi tools and to encourage them to pick their own brain. I can tell you when to call the jam and give you a strategy for winning the lead, but the commitment, the drive and the will have to come from inside each and every skater. I can tell you to find your own motivation, but I can't find it for you.

Derby in Translation

I have been living in Finland for just over one year now. And although I’m not entirely homesick yet, I do find myself from time to time thinking about my derby life in Australia. The problem is, it feels like a lifetime ago, and while I have a lot of the same things here, it’s just not the same.

I realise that a lot of the time that I was skating in Australia, I was a newbie and had only just started bouting. Not to mention the raw and fresh meat training. Yes, correct ladies and gents. We first have raw meat, which is learning basic skills. When you pass raw meat, you move on to fresh meat. After you pass the minimum skills test, you are inducted into the league. At first, it’s intimidating, and it’s almost as if you’re thrown into the deep end. You have no idea what you are doing, or how you’re supposed to do it. But your trainers and refs get you through. It’s frustrating, overwhelming and yet it’s still the thing that you count down the hours, minutes and seconds for. Though in Adelaide, it’s not a given that you will be able to join a league. You have to earn your place.

I joined the league as they began their home team season. Being a small league, there were only two teams, The Dames of Hazard and The Vigilantes. I felt very strongly about which team I wanted to be chosen for. I worked hard in training, and in my own time. Did you know? That in my city, you could pay $5 to a recreation centre, and get free use of an indoor basketball court. You may even have three courts, all to yourself, if you’re lucky. This is where I did a lot of my own work. I practiced my good side, my bad side, turning toe stops, weaving, carving, even endurance. I did all the things that I didn’t want to do in front of others. I worked my ass off until I didn’t struggle anymore. During fresh meat tests and training I would go 5 times a week. Unfortunately in Finland, I’ve noticed, not a lot of people want to help out with venues, especially if it has nothing to do with volleyball or floorball. What even is that anyway?
So I worked and worked. And my wish came true. I was chosen to be a Vigilante.